Ikävä takauma vuodelta 2008

Viikkotolkulla on seurattu henkeä pidätellen EU:n talousasioiden ajautumista yhä tiukempaan umpisolmuun. Huomennako todella ratkeaa tulevan kehityksen suunta? Hallitusta kasattiin sillä ehdolla, että EU-junassa on istuttava maksoi mitä maksoi. Nyt alkaa jo Katainenkin joutua myöntämään, että koko homma on aika riskialtis. On pienestä kiinni saadaanko luottamusta enää palautettua. Helppoja ja kivuttomia ratkaisuja ei ole ollut tarjolla enää pitkään aikaan, jos silloinkaan. Ikävästi muistuu mieleen kevät 2008, jolloin ikäviä uutisia painettiin villaisellaan kunnes syksyllä alkoi "too big to fail" tilanteen realisoiduttua talouden vapaa pudotus.

Viime päivistä olen tehnyt kaksi uutispoimintaa. Toinen toissa päiväinen Helsingin Sanomien pääkirjoitus, joka analysoi EU:n, USA:n ja Japanin ahdinkoa siitä globaalin vallan uusjaon näkökulmasta, jota talous osaltaan heijastelee. Pelkään pahoin, että tästä juurikin saattaa olla kysymys. Myös julkisessa taloudessa on eletty peilaten tulevaisuutta historialliseen kasvuun. Taloudenpito on siten erkaantunut todellisista tapahtumista. Portugalille maalailtiin joitakin aikoja sitten tulevaisuutta Brasilian siirtomaana. Sen oli kenties tarkoitus olla vitsi...Toinen uutinen, joka pisti silmiin oli taloustieteen professorin kriittinen kommentti Suomen vakuusvaatimuksista. Tilannehan on se, ettei Kreikalla ole tosiasiallisia mahdollisuuksia selvitä veloistaa jos pelkät korot haukkaavat ison osan BKT:sta.

Japani on ylivelkaantunut ja kitunut yli vuosikymmenen deflaatiokierteessä. Onko sama edessä meillä EU:ssakin, vai keksitäänkö joku parempi ratkaisu? Finanssipolitiikan harjoittaminen EU:n tasolla olisi askel huonompaan.